lauantai 18. syyskuuta 2010

Perillä

Vaihtoaikani tapaksien luvatussa kaupungissa alkoi noin viikko sitten. Suomesta lähdön jälkeen ehdin jo kokkailla kuukauden verran Pariisissa tutuissa ympyröissä sekä nauttia Italian herkuista, jotka olivat sanoinkuvaamattoman ihania. Viikon aikana söin ihanaa italialaista kotiruokaa, herkullisia kalaillallisia kala-kärrystä hankituista fisuista ja tietysti pizzaa ja pastaa. Myös tuoreet hedelmät ja vihannekset vei kielen mennessään. Sitten olikin aika alkaa jännittämään millainen keittiö odottaa uudessa kodissa Granadassa.

Matkustelun, satojen kolmioleipien ja sipsipussien jälkeen saavuimme  Granadaan ja yllättäen, eihän se ihan nappiin sitten mennyt. Meille jo aiemmin varattu asunto ei ollutkaan enää meille varattu, mutta nähtyämme paikan se ei enää paljon haitannut, siellä ei paljoa olisi kokkailtu muusta asumisesta puhumattakaan. Matkalla syömään satuttiin kuitenkin löytämään uusi kämppä lähempää keskustaa ja tässä onkin nyt hyvä asustella. Keittiöstä löytyy perusruoanlaittotavarat ja astiat, vaikka niillä ei ehkä maailman kauneinta kattausta saada aikaiseksi. Muuttopäivä sujui vielä Burger Kingin voimin, mutta seuraavina päivinä oli jo pakko päästä kokeilemaan omaa keittiötä. Keittiössä valmistui viikon aikana munakoiso-vuohenjuustopastaa sekä peruscarbonaraa, katsotaan josko ensi viikolla olisi jotain vähän mielenkiintoisempia ruokia jo lautasella ja niiden ohjeitakin voisi laittaa esille.

En sanoisi tätä blogia ruokablogiksi vaan ennemmin reissublogiksi, jossa kertoilen vaihtoajan sujumisesta sekä siinä sivussa uudesta ruokakulttuurista ja omista kokkailuista. Tapaskulttuuri täällä Granadassa on mielenkiintoinen ja kokemisen arvoinen asia. Itse en ole vielä monesti tapaksilla käynyt kauhean flunssan takia, mutta nekin tulevat varmasti pian tutuiksi ja omat lempipaikat odottavat vain löytäjäänsä. Uusia makukokemuksia olisi tarkoitus hankkia runsaasti ja samalla kokeilla myös uusia juttuja omassa vaihtokeittiössäni unohtamatta tietenkään maan mainiota silmänruokaa, johon ei voi olla törmäämättä. Tällaisilla suunnitelmilla olisi siis tarkoitus blogia kirjoitella. Loppuun on tietysti pakko jakaa joku biisi, jota voi kuunnella kotona kokkaillessa tai uusia paikkoja tutkiessa. Tämä on matkalaulusoittolistaltani ja tästä tulee kyllä hyvä mieli, tosin bändin pojat eivät kyllä ainakaan videon mukaan ole liiaksi syöneet.

4 kommenttia:

  1. OLINKO EKA?

    minä märsysin eilen esim. silmäripsisiä nakkeja ja sitte heitin ne roskiin ku maistu jääkaapille.

    onko siellä jääkaappeja. ei varmana oo. suomessapa on hajjoo siihen. ps. astiakaappi se semmonen jossao n suomalainen ritilä on suomalainen keksintö. ja suomalaiset on suomessa eikä missään etelän maassa. kysynpähän vaan onko nyt hyvä olla??!1

    t:jukka

    VastaaPoista
  2. Ihana, ihana Annemarin reissuherkkublogi! Tykkään tästä teemasta, kirjota usein ja mä käyn lukemassa. Sitten voin kokata samaa ruokaa kuin te siellä ja tuntuu niin kuin kupsotettais sunnuntai-illalla <3

    VastaaPoista
  3. Onpas herkullinen näkökulma. Ihan varmasti näppis kastuu pilalle, kun alat raportoimaan niistä tapaksista. Muistahan myös laittaa paljon kuvia! Ja ihania poikiakin olit saanut jo tähän ensimmäiseen postaukseen.

    VastaaPoista